Hyvinvointitietoa 1

Kaikki kimot eivät sairastu melanomaan 

Tutkimus on selvittänyt tarkemmin perintötekijöitä jotka aikaansaavat hevosten kimoutumisen. On selvinnyt, että kimoutta onkin monenlaista, ja vain osaan liittyy kohonnut kasvaintaudin riski. Tutkimus on tuore, eikä islanninhevosista vielä ole tietoa, kuinka suurella osalla riski on suurentunut.

Nyt on olemassa jouhinäytteestä tehtävä geenitesti, jolla yksilön perimään liittyvää melanoman riskiä voi selvittää. Nykyisin hyvin suurelle osalle kimovärisiä hevosia kehittyy iän myötä tämä vaikeasti hoidettava syöpäsairaus.Testaus mahdollistaa jatkossa kimoväristen hevosten kasvatuksen ilman kohonnutta riskiä.

Aiemmin on jo tiedetty, että tiettyä kimogeeniä kantavien hevosten karvapeite muuttuu pikkuhiljaa 6-12 vuoden ikään mennessä alkuperäisestä väristä valkoiseksi. Hevosen kimoutumiseen riittää vain yksi, jommaltakummalta vanhemmalta peritty kimogeeni. On myös tunnettua, että kimovärisillä hevosilla esiintyy varsin yleisesti melanomaa, kasvainsairautta joka voi vaatia hoitoa, ja koitua jopa hevosen kohtaloksi.

Kimoutta aiheuttava geenimuoto on dominoiva, eli kimoutumiseen riittää että hevonen on perinyt geenin toiselta vanhemmistaan. Uusissa tutkimuksissa löydettiin kimogeenistä eroja, joita ei aiemmin tunnettu.

Tämän geenin yksi pätkä, eli sekvenssi, voi esiintyä kaksinkertaisena (lyhenne G2). Tällainen hevonen muuttuu valkoiseksi melko hitaasti. Tähän G2-muotoon liittyy vain vähäinen melanoman riski.

Geenin pätkä voi kuitenkin esiintyä myös kolminkertaisena (lyhenne G3), jolloin hevosella ilmenee valkoisia karvoja usein päästä alkaen jo muutaman viikon ikäisenä, ja se kimoutuu jo nuorella iällä. Tällaiseen kolminkertaisen geeninpätkän kantajuuteen liittyy korkea melanoman riski.

Useissa hevosroduissa G3-muoto on paljon tavallisempi kuin G2. Islanninhevosilla eri geenimuotojen yleisyyttä ei ole vielä tutkittu. 

Ei-kimon hevosen geenimuoto merkitään N/N. Yhdeltä vanhemmaltaan kimogeenin perineellä hevosella muoto voi olla N/G2 ilman melanomariskiä, tai N/G3 jolloin riski on noussut. Jos kimo hevonen on perinyt kimogeenin molemmilta vanhemmiltaan, se voi olla muotoa G2/G2 jolloin melanomariski ei ole kohonnut. Muodoissa G2/G3 ja G3/G3 riski on suurentunut, jälkimmäisessä kaksi G3 -muotoa sisältävässä vielä enemmän.

Tutkimus on valmistunut Ruotsissa Uppsalan Yliopistossa. Uuteen tietoon perustuva väritesti on markkinoilla tutkimuksessa mukana olleessa Veterinary Genetics Laboratoryssa Yhdysvalloissa. Testauksen avulla, jos vain islanninhevosista löytyy riittävästi G2 -muotoa, on mahdollista kasvattaa kimoutuvia hevosia, joiden melanomariski ei ole kohonnut.

Lähde:

Andersson L (2024) 'White horses – non-coding sequences drive premature hair greying and predisposition to melanoma'. Upsala journal of medical sciences, Vol.129 (S1), sivut e10626-5
doi:10.48101/ujms.v129.10626

Kaupallisen laboratorion verkkosivu vgl.ucdavis.edu.

Hyvinvointitietoa 2

Eläinten hyvinvointilaki ja sitä tarkentavat asetukset

Hevosten ja ylipäänsä eläinten hyvinvointi ja oikeudet ovat aiheita, jotka ovat viimevuosina saaneet paljon huomiota. Tutkimukset ovat antaneet meille paljon uutta tietoa sekä työkaluja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Pitkän valmistelutyön tuloksena 1.1.2024 voimaan tuli uusi laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023) jota sovelletaan kaikkiin eläimiin. Koska lain tasolla ei ole tarkoituksenmukaista säätää kaikista yksityiskohdista, tarkemmin eri eläinlajeja koskevista lisävaatimuksista säädetään lakia täsmentävillä asetuksilla.  Asetukset toimivat lakia alemman asteisena ja sitä tarkentavana säännöstönä. Hevosten osalta voimassa on edelleen Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta vuodelta 2010 (10.6.2010/588, L 693/2023 119 §), kun uusi valmisteilla oleva asetus hevosten hyvinvoinnista hakee lopullista muotoaan. Uudessa asetuksessa hevosten hyvinvoinnista tullaan antamaan tarkempia säännöksiä mm. hevosten lajikohtaisten tarpeiden tyydyttämisestä sekä pitopaikkoja kuten talleja, pihattoja sekä tarhoja koskevista vaatimuksista. Uudessa eläinten hyvinvointilaissa on kuitenkin jo uudistuksia, jotka tuovat uusia käytännön vaatimuksia myös hevosalalle.

Uuden lain mukaan hevosen pysyvässä pitopaikassa on oltava jatkuvasti saatavilla sulaa vettä. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan sitä paikkaa, jossa hevonen viettää suurimman osan vuorokaudesta, esimerkiksi karsinaa tai pihattoa, kesällä mahdollisesti laidunta. Muualla kuin pysyvässä pitopaikassa hevoselle tulee tarjota vettä säännöllisin väliajoin.

Hevosen pysyvästä pitopaikasta tai sen yhteydestä on löydyttävä hevosen hoitoon ja tarkastamiseen tarvittavat tilat sekä hevosen kiinnipitoon tarvittavat välineet. Karsinatalleissa vaatimus varmasti tulee täytettyä, sillä jokapäiväiseen hoitoon tarvittavat tilat käyvät tähänkin tarkoitukseen. Laitumella tai kylmäpihatossa asuvan hevosen kohdalla on hyvä ottaa huomioon, että hevosen eristäminen muusta laumasta on oltava mahdollista, mikäli se on esimerkiksi sairaan tai haavoittuneen hevosen toipumisen kannalta tarpeellista. 

Uuden lain nojalla hevosen pito jatkuvasti kytkettynä pilttuussa muuttui siirtymäajalla kielletyksi. Jatkuvalla kytkemisellä tarkoitetaan hevosen pitoa kytkettynä suurimman osan vuorokaudesta. Välineet, jotka tuottavat hevoselle kipua tai vaaran vahingosta, ovat kiellettyjä – niitä ei siis saa pitää hallussa, myydä, markkinoida tai valmistaa. Kipua tai kärsimystä aiheuttavia toimenpiteitä saa tehdä hevoselle vain, jos se on perusteltua. Esimerkiksi turpakarvojen pois leikkaaminen on kiellettyä.

Vaikka uusi laki asettaa jo jonkin verran uusia laintasoisia säännöksiä hevosalalle, jää sen käytännön vaikutus mahdollisesti melko vähäiseksi, ellei sen pykälille anneta uuden asetuksen sekä viranomaisvalvonnan kautta tarkempaa merkitystä. Mitä yksityiskohtaisemmin hyvinvoinnin edistämisestä halutaan säätää, sen vaikeammaksi asetuksen sisällön suunnitteleminen muuttuu, kun useiden eri sidosryhmien mielipiteet on otettava huomioon. On kuitenkin hienoa nähdä, kuinka paljon asetusluonnoksessa viitataan tutkittuun tietoon esimerkiksi karsinakoon, imppauspantojen kieltämisen sekä ruokinta-aikojen osalta.